Olin metsästysretkellä Kuusamossa kahden muun henkilön kanssa. Menimme rivissä noin 50 m:n välein. Eteenpäin näki noin 30 m, näkyvyyttä haittasi ”miehen korkuinen” puusto. Yksi metsästys-kavereista oli notkelmassa ja minä olin pienellä aukealla. Notkelmassa ollut kaveri oli riekkoparven havaittuaan ampunut. Yhden riekon lähdettyä lentämään rinnettä ylöspäin, hän oli varmis-tanut vielä, että ampuma-alue oli vapaa, ja päätti ampua tätä lintua. Näin riekon kaartavan kohti, jolloin sain osuman kasvoihin, rinta-kehään ja kylkeen. Pahiten vaurioitui vasen silmäni.
Näkökyky on tällä hetkellä huono. Kehossa on koteloituneita hauleja, veressä kohonnut lyijyarvo.
Aluksi shokki oli kova, mutta nyt olen huomannut että kokemus on avartanut mieleni ja elämän laatu on parantunut. Ei ota pultteja niin pienistä.
Syksyllä sain ammuttua yhden sorsan.
I was hunting in Kuusamo with two other guys. We walked in a line at about 50 metre intervals. You could see about 30 metres ahead, but the “man-sized” trees impaired visibility. One of my fellow hunters was in a hollow and I was in a small opening. Seeing a covey of willow grouse, the guy in the hollow fired. When one of them began flying up the slope, he checked to see whether he had a clear line of fire and decided to shoot this particular bird. I saw the grouse curving towards me when I was hit in the face, chest and ribs. The worst damage was to my left eye.
My eyesight at present is pretty bad. My body is full of encapsulated shot and the lead value of my blood has risen.
At first the shock was terrible, but later I found the experience rather opened my mind and improved the quality of life. There’s no point to take offence over such a small matter.
Anyway, this autumn I managed to shoot a duck.
